Yksilöllisen oppimisen menetelmä

Mikä on yksilöllisen oppimisen menetelmä ja miksi minun pitäisi olla siitä kiinnostunut?

Pekka Peuran kehittämän yksilöllisen oppimisen menetelmän (pidemmässä muodossaan yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmä ja oppimisen omistajuus, YOOJOO) ideana on se, että samassa tilassa olevat oppilaat voivat edetä eri tahtia oppiaineen opiskelussa. Ihannetapauksessa jokainen oppilas etenee itselleen parhaiten sopivaa vauhtia: jos aihe tuntuu vaikealta, voi oppilas kuluttaa sen opiskeluun pidemmän ajan; jos taas jokin aihe on hyvin helppo, voi oppilas edetä nopeammin. Näinollen eri oppilaat luokassa opiskelevat samaan aikaan mahdollisesti hyvinkin eri aiheita.

Erityisesti matematiikan ja kielten opettajat tuntevat tuskallisen hyvin tilanteen, jossa edetään taas uuteen asiaan, vaikka osa oppilaista ei ole vielä ymmärtänyt edellistäkään aihetta. Tällöin oppilaalle jää oppimisaukkoja, jotka heikentävät myös uuden asian opettelua. Anna-Leena Härkösen Häräntappoase-kirjassa oli kohtaus, jossa muistini mukaan yläasteen loppuvaiheessa olevat pojat juttelivat ruotsinkielisestä tekstistä suunnilleen näin: "Toi sana 'och' lukee tässä tosi usein, mitä se tarkoittaa?"

Pahimmassa tapauksessa oppilas siirtyy vuodesta toiseen eteenpäin "armoviitosilla" vain sen vuoksi, että häneltä on jäänyt joku aivan perustavanlainen asia ymmärtämättä. YOJOO:hon kuuluukin olennaisena osana "mastery learning": tavoite, että oppilas ei etene uuteen aiheeseen, ennen kuin hän on ymmärtänyt käsiteltävän asian tarpeeksi hyvin.

Miten yksilöllinen oppiminen tapahtuu?

Jotta oppilaat voivat edetä omaa tahtiaan, ei opettaja voi luennoida koko luokalle samasta aiheesta. Perinteinen opetus, jossa opettaja on luokan edessä ja oppilaat vastaavat hänen kysymyksiinsä, ei sovellu YOOJOO:n kanssa yhteen kovin hyvin. Oppilaiden täytyy siis saada perustiedot jostain muualta kuin opettajan luennosta. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää esim. oppikirjaa, tietokirjoja, lehtiartikkeleita, verkkomateriaalia ja opetusvideoita.

Opetusvideoiden avulla voi soveltaa käänteisen opetuksen menetelmää: oppilaat katsovat uudesta aiheesta kertovia videoita kotona ja tekevät videoihin liittyviä tehtäviä koulussa. Videoiden hyvä puoli luentoon verrattuna on se, että oppilas voi katsoa ne niin monta kertaa kuin tahtoo ja pysäyttää videon tarvittaessa. Khan Academy on käänteisen opetuksen pioneeri, mutta valitettavasti akatemian videot ovat vain englanniksi. Suomeksi on Opetus.tv, jossa on tällä hetkellä lähinnä lukion luonnontieteiden ja matematiikan opetusvideoita, mutta sivusto kehittyy koko ajan.

YOM:n tavoitteena on saada aikaan vertaisoppiminen; tilanne, jossa oppilaat tutkiessaan aihetta yhdessä opettavat toinen toistaan. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että nopeammin asian ymmärtäneet auttavat hitaampia. Opiskelemalla yhdessä oppilaat kysyvät hieman erilaisia kysymyksiä, ja täten he yhdessä tutustuvat asiaan useammasta näkökulmasta kuin yksin opiskellessaan.

Miten oppilaat osaavat etsiä tietoa eri aiheista?

Erityisesti peruskoulussa opettajan ennakkovalmisteluiden merkitys on valtava. Jos ohjeet ovat liian epämääräiset, on oppilaiden hyvin vaikea osata edetä yksilöllisesti eteenpäin. Opettajan pitää siis tehdä tunteja varten jonkinlainen etenemiskaavio ja kuvaus erilaisista tehtävistä, joita oppilaat voivat tehdä. Varsinkin YOOJOO:n kanssa aloittelevalle opettajalle suosittelen ennemminkin liian tarkkojen kuin liian epämääräisten ohjeiden tekoa. Kokemuksen lisääntyessä opettaja löytänee itse sopivan tasapainon ohjeiden tarkkuuden ja joustavuuden välillä.

Mistä oppilaat tietävät, milloin he ovat oppineet jonkin asian ja ovat valmiit siirtymään eteenpäin?

Tyypillisesti opettaja on tehnyt oppilaille tätä varten itsearviointitestin tai sitten opettaja kuulustelee oppilaat suullisesti yksi kerrallaan. Opettaja voi myös tehdä perinteisen kokeen, jonka oppilas voi tehdä haluamallaan hetkellä. Tällöin kokeen tekijälle osoitetaan jokin erillinen tila kokeen tekoa varten.

Mitä opettaja sitten tekee tuntien aikana?

Yleensä opettaja kiertää ympäri luokkaa ja vastaa oppilaille eteen tulleisiin kysymyksiin. Opettaja voi myös kysellä oppilailta heidän etenemisestään ja ehdottaa hitaampaa tai nopeampaa etenemistahtia. Opettaja muuttuu menetelmässä enemmänkin oppimisen ohjaajaksi.

Menetelmään siirtyminen kuulostaa todella suurelta työltä.

YOOJOO:n voi aloittaa myös kevyemmin. Voit kokeilla esim. hybridimallia, joka yhdistää perinteisen ja yksilöllisen menetelmän. Olen itse kokeillut kahdenlaisia hybridejä:

  • Joka toinen tunti perinteistä opetusta, joka toinen tunti yksilöllistä opiskelua. Toimii hyvin kaksoistunneilla: ensimmäisen tunnin opettaja voi aloittaa yhteisellä osiolla ja siirtyä toisella tunnilla yksilölliseen opiskeluun.
  • Joka tunnilla on tietty aihe, jota opiskellaan, mutta yksilölliseen tahtiin. Oppilaat eivät siis etene aiheesta toiseen oman kiinnostuksen mukaan, vaan he syventyvät aiheeseen enemmän tai vähemmän.
Lue enemmän YOOJOO:n helpotetusta käyttöönotosta kirjoituksesta Flippaa sieltä, missä aita on matalin.

Kuulostaa hyvältä teoriassa, mutta voiko tuollaista toteuttaa käytännössä?

Voi todellakin, ja on toteutettukin! YOOJOO:n käyttöönotto on paljon helpompaa kuin miltä se vaikuttaa. Pekka Peura ja Jouni Koponen ovat tehneet YOOJOO-nopan, jossa käydään menetelmän toteutus vaihe vaiheelta läpi.

Tämä blogi kertoo menetelmän soveltamisesta oppilaanohjauksen ryhmätunteihin yläasteella. Muiden blogien kirjoituksia, joissa on menetelmän konkreettista kuvausta eri aineissa ja kouluasteilla:

Katso myös Timo Ilomäen Storify-lista Yksilöllisen oppimisen FB-ryhmässä jaetuista linkeistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti