31. toukokuuta 2016

Reflektointia lukuvuodesta 2015-16: soutamista ja huopaamista

Kouluvuoden päätteeksi on taas aika reflektoida, mitä vuoden aikana on saanut aikaiseksi.

***

SEISKOJEN kurssia en vetänyt itse, koska olin hoitovapaalla. Sijaiseni toimi suunnittelemani yksilöllisen suunnitelman mukaan: kuulemaan mukaan kurssi sujui hienosti ja alkuhämmennyksen jälkeen oppilaat saivat nopeasti yksilöllisen opiskelun ideasta kiinni.  Tämä oli lupaavaa.

***

YSIEN kurssit olivat talvella. Käytin kaikilla ryhmillä yksilöllisen opiskelun hybridimallia, jossa suunnilleen puolet tunneista olivat yksilöllistä opiskelua.

Kokemukset olivat suurilta osin myönteisiä, mutta eivät täysin. Osa oppilaista ei käyttänyt tilaisuutta opiskellaakseen vaan he päätyivät laiskottelemaan. He huitaisivat perustehtävät läpi ja keskittyivät sen jälkeen seurusteluun luokkatovereiden kanssa. Sen seurauksena osalle kursseista ei muodostunut innostavaa itsenäisen opiskelun tunnelmaa, vaan fiilis oli ennemminkin levoton.

Vielä suurempi ongelma oli edellisilläkin ysien kursseilla havaitsemani pulma siitä, että oppilaat keskittyivät tekemään töitä yksin ja kaavamaisesti. Parityöskentelyä tapahtui kyllä, mutta turhan vähän. Tämä ei ole hyvä. Minulle alkaa olla selvää, ettei suoraviivainen "tehtävälista" ja etenemiskaavio sovellu opoon parhaiten.

Onneksi aina nerokas Rita Keskitalo on havainnut saman ongelman ja kehittänyt uuden mallin, jota olen kutsunut "pallot ja nallet"-menetelmäksi. Siinä aiheet on kasattu monisteelle ympyröiden sisään ("pallot") ja työmenetelmät toiseen monisteeseen. Eri työtavoista saa eri määrän pisteitä; 10 pisteestä saa nalleleiman vihkoon. Ensi vuonna pitää palata piirustuspöydän ääreen ja suunnitella "pallomonisteet" opoa varten.

***

KASIEN tunteja en keväällä vetänyt varsinaisen yksilöllisen menetelmän mukaan. Keskityin heidän kohdallaan ryhmätyötaitojen ja yhteistoiminnallisuuden kehittämiseen. Ensimmäisellä tunnilla pyysin oppilaita miettimään, mitä he haluavat kurssilla tehdä ja keräsin ideoita Padletiin. Ryhmitin saman kuuloisia ideoita ja tein niiden pohjalta suunnitelman kurssiksi. Osa ryhmistä keksi paljonkin ideoita, osa vain vähän, joten eri ryhmien sisällöt olivat lopulta aika erilaisia.

Työpaikkavierailut hoidin pitkälti samalla menetelmällä: oppilaat miettivät ensin ryhmissä, mihin työpaikkaan he haluaisivat tutustua. Näistä ideoista valitsimme sitten eniten luokassa kannatusta saavat. Oppilaat yrittivät sitten itse saada järjestettyä työpaikkavierailun. Yksi ryhmistä onnistui saamaan kaksikin vierailua, toiset yhden, yksi ryhmistä ei lainkaan. Oh well: oppimiskokemus sekin.

Kasien ryhmät toimivat enemmän tai vähemmän hyvin, joten ensi vuonna he ovat ehkä vähän valmistautuneempia yksilölliseen etenemiseen ryhmittäin. Toivotaan parasta.

***

KYMPPIEN tunnit ovat olleet aikamoinen epäonnistuminen. Yritin aluksi edetä yksilöllisesti, mutta suurin osa oppilaista ei harjoittelunkaan jälkeen kyennyt ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Jossain vaiheessa annoin periksi ja siirryin opettajavetoiseen etenemiseen. Vierailimme paljon erilaisissa oppilaitoksissa, jotta oppilaat saisivat edes jonkin verran muutakin kuin frontaaliopetusta.

***

Kaikki ei siis mennyt ihan putkeen, mutta en valita. Tästä kokemuksesta olen saanut paljon ideoita ensi vuoden kehittämiseen, joita käyn seuraavissa kirjoituksissa läpi.