2. kesäkuuta 2016

Kymppien ilmiökurssit

Olin mukana Helsingin lisäopetuksen OPS-ryhmässä. Lisäopetuksen (jonka monet tuntevat paremmin "kymppiluokkina") painopistettä haluttiin siirtää poispäin yläasteen kertauksesta ja kohti laaja-alaista osaamista. Tästä inspiroituneena suunnittelimme kymppien luokanvalvojan Tiina Lakotievan kanssa oman koulumme kymppien vuoden kokonaan uusiksi.

Lisäluokan OPS painottaa laaja-alaisten taitojen hallintaa, joten olemme jakaneet opetuksen mahdollisimman suuriksi kokonaisuuksiksi. Lähes kaikille opettajille on siis yhdistetty ainakin kaksi ainetta yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka tarkempaa sisältöä ja painotusta voi sitten kesän aikana miettiä: 
  • "Taide", KU/KÄ
  • "Terveys", TE/LI
  • "Elämä", KE/BI
  • "MAFY", MA/FY
  • "Ympäristö", HI/YH/GE
  • "Hyvä, oikea ja kaunis", U/ET
  • "Kielet", EN/RU
  • "Firma", OPO/YH
Lisäksi luokanvalvoja vetää äikäntunteja ja opolla on kaksoistunti viikossa.

Lukuvuotemme jakautuu viiteen jaksoon. Kurssit jakautuvat jaksoille seuraavasti: 


Koska kympit ovat myös tosi eritasoisia eri aineissa, olisi tarkoituksena myös tehdä mahdollisimman yksilöllinen eteneminen mahdolliseksi. Teemme eri aineisiin tavoitemittarin tai aihemonisteet oppilaille nähtäviksi. Näistä oppilaat näkevät, mitä aiheita eri oppitunneilla on tulossa ja he voivat suunnitella omaa opiskeluaan.

Tarkoituksena olisi, että opotunneilla suunnitellaan henkilökohtaista viikkourakkaa: mitä kukin aikoo seuraavan viikon aikana opiskella milläkin tunneilla. Vastuuta suunnittelusta lisätään vuoden mittaan: aluksi etenemme perinteisemmin, mutta toivon mukaan viimeisessä jaksossa oppilaat jo tekevät projekteja, joissa he yhdistävät esim. "Elämä"-, "Ympäristö"- ja "Matikka"-kurssien aiheita toisiinsa. Katsotaan, miten käy. 

Viimeiselle jaksolle on varattu kaksi kurssia (eli 10 tuntia viikossa) oppilaiden projekteihin, mutta projektiajan käyttö suunnitellaan tarkemmin vuoden edetessä. 

Oppilaiden viikkosuunnitelmat tehdään mitä todennäköisimmin Google Classroomiin, mutta mietimme myös, pitäisikö heillä olla jonkinlainen fyysinen suunnitteluvihko mukana. Suunnittelutyö etenee.

1. kesäkuuta 2016

Kasien opo ilmiönä

Kokemukset kuluneesta lukuvuodesta saivat minut suunnittelmaan ensi vuotta uudella otteella. Ensi vuodeksi olen taas tekemässä muutamia muutoksia opetukseeni.

Yksi isoimmista muutoksista liittyy kasien opotunteihin. Kasien tuntien aiheena on työelämä ja ammatit. Tunnit ovat yleensä oikein kivoja, mutta en ole varma, onko järkevää laatikoida työelämätaitoja ja -tutustumisia omiksi tunneikseen. Työelämätaidot ja yrittäjyys ovat kuitenkin uudessa OPSissa yksi seitsemästä laaja-alaisen osaamisen alueista, joten mielestäni nämä aiheet pitäisi eheyttää kaikkiin oppiaineisiin.

Jonkin verran tätä tapahtuukin. Fysiikan tunneilla saatetaan vierailla energialaitoksella ja bilsan tunneilla jätevedenpuhdistamossa. Mutta näitä vierailuja on aika harvoin, sillä opettajille ne ovat työläitä. Lisäksi vierailun tavoitteet ovat usein melko oppiainekeskeisiä ja ammattitietouden lisääminen unohtuu.

***

Pyörittelin näitä ajatuksia itsekseni ja kollegoiden kanssa, kunnes lopulta avasin suuni opekokouksessa. Tein ehdotuksen, että kasien opotunnit eheytetään monialaiseksi kokonaisuudeksi. Aiheet käsitellään kaikkien aineiden tunneilla, jolloin vastineeksi minä voin tulla monille tunneille samanaikaisopettajaksi ja auttamaan esim. vierailujen järjestämisessä. Ajatus sai vastakaikua, joten kokeilemme tätä koulussamme ensi vuonna.

Joskus ensi syksynä tulevat kasin oppilaat saavat itselleen "pallomonisteen", jonka tarkemmat sisällöt voi lukea Google Classroomista:


Heidän tehtävänsä on yhdistää monisteen aiheita muihin oppiaineisiin. Esimerkiksi enkun tunnilla he voivat tehdä esseen, jossa he kertovat jostain ammatista englanniksi. Tai äikäntunnilla he voivat tehdä työhakemuksen. Tai musiikintunnilla he voivat tehdä mindfulness-harjoituksia.

Oppilaiden ei tarvitse toki miettiä kaikkea aivan yksin, sillä olen sopinut opettajien kanssa joidenkin aiheiden läpikäymisestä eri tunneilla. Ihan jokaista aihetta ei myöskään tarvitse suorittaa.

Rita Keskitalon ideaa varastaen mukaillen olen suunnitellut, että oppilaat saavat pisteitä tehtävien suorittamisesta. Helposta tehtävästä saa kolme pistettä, todella työläästä 10. Kymmenestä pisteestä saa leiman. Kuten näkyy, olen jakanut aiheen neljään kokonaisuuteen. Oppilaan pitäisi kerätä leima ainakin kolmesta kokonaisuudesta, niin kurssi on suoritettu.


***

Tarkoituksena kuitenkin olisi, että oppilaat joutuisivat jonkin verran pohtimaan omaa opiskeluaan - ja ottamaan siitä vastuuta. Heidän pitäisi osata suunnitella ja seurata etenemistään. Tässä opetellaan työelämätaitoja metatasolla.

Samanaikaisopetus ei vie kaikkea aikaani, vaan pystyn myös pitämään kaseille parihaastatteluita ja pienryhmätunteja. Tämän tarkoituksena olisi ennenkaikkea lisätä oppilaantuntemusta, mutta myös auttaa oppilaita yksilöllisesti. Jos jotkut haluaisivat tutustua ammattiin, johon ei millään tunnilla päästä käymään, voimme tehdä pienryhmän, joka käy tutustumassa kyseiseen ammattiin.

***

Tätä suunnitellessani tiedostan, kuinka onnekkaassa asemassa olen. Meidän koulussamme ohjaukseen suhtaudutaan hyvin vakavasti ja opettajat ovat valmiit erilaisiin kokeiluihin. Koulussa on myös pitkä samanaikaisopetuksen perinne, joten opettajat ovat tottuneet yhteistyöhön. Siksi olen luottavainen, että kokonaisuudesta tulee hyvä.

Tämä on kuitenkin kokeilu, joten mikään ei ole varmaa. Ensi vuodesta tulee... kiinnostava.

31. toukokuuta 2016

Reflektointia lukuvuodesta 2015-16: soutamista ja huopaamista

Kouluvuoden päätteeksi on taas aika reflektoida, mitä vuoden aikana on saanut aikaiseksi.

***

SEISKOJEN kurssia en vetänyt itse, koska olin hoitovapaalla. Sijaiseni toimi suunnittelemani yksilöllisen suunnitelman mukaan: kuulemaan mukaan kurssi sujui hienosti ja alkuhämmennyksen jälkeen oppilaat saivat nopeasti yksilöllisen opiskelun ideasta kiinni.  Tämä oli lupaavaa.

***

YSIEN kurssit olivat talvella. Käytin kaikilla ryhmillä yksilöllisen opiskelun hybridimallia, jossa suunnilleen puolet tunneista olivat yksilöllistä opiskelua.

Kokemukset olivat suurilta osin myönteisiä, mutta eivät täysin. Osa oppilaista ei käyttänyt tilaisuutta opiskellaakseen vaan he päätyivät laiskottelemaan. He huitaisivat perustehtävät läpi ja keskittyivät sen jälkeen seurusteluun luokkatovereiden kanssa. Sen seurauksena osalle kursseista ei muodostunut innostavaa itsenäisen opiskelun tunnelmaa, vaan fiilis oli ennemminkin levoton.

Vielä suurempi ongelma oli edellisilläkin ysien kursseilla havaitsemani pulma siitä, että oppilaat keskittyivät tekemään töitä yksin ja kaavamaisesti. Parityöskentelyä tapahtui kyllä, mutta turhan vähän. Tämä ei ole hyvä. Minulle alkaa olla selvää, ettei suoraviivainen "tehtävälista" ja etenemiskaavio sovellu opoon parhaiten.

Onneksi aina nerokas Rita Keskitalo on havainnut saman ongelman ja kehittänyt uuden mallin, jota olen kutsunut "pallot ja nallet"-menetelmäksi. Siinä aiheet on kasattu monisteelle ympyröiden sisään ("pallot") ja työmenetelmät toiseen monisteeseen. Eri työtavoista saa eri määrän pisteitä; 10 pisteestä saa nalleleiman vihkoon. Ensi vuonna pitää palata piirustuspöydän ääreen ja suunnitella "pallomonisteet" opoa varten.

***

KASIEN tunteja en keväällä vetänyt varsinaisen yksilöllisen menetelmän mukaan. Keskityin heidän kohdallaan ryhmätyötaitojen ja yhteistoiminnallisuuden kehittämiseen. Ensimmäisellä tunnilla pyysin oppilaita miettimään, mitä he haluavat kurssilla tehdä ja keräsin ideoita Padletiin. Ryhmitin saman kuuloisia ideoita ja tein niiden pohjalta suunnitelman kurssiksi. Osa ryhmistä keksi paljonkin ideoita, osa vain vähän, joten eri ryhmien sisällöt olivat lopulta aika erilaisia.

Työpaikkavierailut hoidin pitkälti samalla menetelmällä: oppilaat miettivät ensin ryhmissä, mihin työpaikkaan he haluaisivat tutustua. Näistä ideoista valitsimme sitten eniten luokassa kannatusta saavat. Oppilaat yrittivät sitten itse saada järjestettyä työpaikkavierailun. Yksi ryhmistä onnistui saamaan kaksikin vierailua, toiset yhden, yksi ryhmistä ei lainkaan. Oh well: oppimiskokemus sekin.

Kasien ryhmät toimivat enemmän tai vähemmän hyvin, joten ensi vuonna he ovat ehkä vähän valmistautuneempia yksilölliseen etenemiseen ryhmittäin. Toivotaan parasta.

***

KYMPPIEN tunnit ovat olleet aikamoinen epäonnistuminen. Yritin aluksi edetä yksilöllisesti, mutta suurin osa oppilaista ei harjoittelunkaan jälkeen kyennyt ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Jossain vaiheessa annoin periksi ja siirryin opettajavetoiseen etenemiseen. Vierailimme paljon erilaisissa oppilaitoksissa, jotta oppilaat saisivat edes jonkin verran muutakin kuin frontaaliopetusta.

***

Kaikki ei siis mennyt ihan putkeen, mutta en valita. Tästä kokemuksesta olen saanut paljon ideoita ensi vuoden kehittämiseen, joita käyn seuraavissa kirjoituksissa läpi.