5. helmikuuta 2015

No nyt homma sujui! Kokemuksia ysien tunneista.

Edellisessä kirjoituksessani kerroin epäonnistumiskokemuksistani yksilöllisen oppimisen menetelmän soveltamisessa, mutta lopetin tekstin myös optimistiseen lauseeseen:
Varovaisesti uskallan tässä vaiheessa jo ajatella, että kolmas kerta ilmeisesti toden sanoo: yksilöllisen opetuksen ysien tunnit ovat sujuneet mainiosti.

Ysien kurssit ovat ohi, joten on aika kertoa, miten hommat menivät.

Jokainen tutkimus vaatii verrokkiryhmän

Minulla oli syksyllä neljä ysiluokkalaisten ryhmää. Kokeilin niille erilaista opetusta, saadakseni tunteen yksilöllisen oppimisen menetelmän erosta tavalliseen opetukseen reaaliaikaisesti.

  1. Yksi ryhmistä sai ns. perinteistä opetusta.
  2. Toista ryhmää opetin lähes koko ajan perinteisesti, mutta otimme myös muutaman tunnin, jolloin he saivat opiskella yksilöllisesti.
  3. Kolmannelle ryhmälle noudatin melko pitkälle ysien yksilöllisen opon suunnitelmaa, mutta vain yksi aihe kerrallaan tuntia kohti: meillä oli siis tunti, jolloin oppilaat perehtyivät lukioon, toisella tunnilla ammattikouluun jne. He saivat suorittaa aihealueen tehtävät omaan tahtiinsa, mutta aiheen valitsin minä.
  4. Neljäs ryhmä opiskeli puhtaasti yksilöllisen mallin mukaan: oppilaat saivat valita haluamansa aiheen joka tunti ja edetä täysin omaan tahtiinsa.

Valitettavasti ryhmien vertaaminen ei ole aivan yksiselitteistä, sillä ryhmät vaihtelivat kooltaan aika paljon: ryhmässä 2 oli yli 20 oppilasta, kun taas ryhmässä 4 oli alle 10 oppilasta! Tästä huolimatta sain ainakin itse tunteen siitä, millainen homma toimii parhaiten.

Puolittainen ratkaisu oli huonoin

Havaitsin aika pian, että ryhmän 2 tapauksessa yksilöllinen opiskelu ei antanut oikein mitään lisäarvoa. Oppilailla ei ollut aikaa tottua uuteen menetelmään, joten jokaisesta YOM-tunnista suuri osa meni systeemin selittämiseen.

Jälkikäteen arvioituna ja muihin ryhmiin verrattuna olisi ollut parempi jättää yksilöllinen opiskelu ryhmältä 2 kokonaan pois tai sitten siirtyä siihen jossain vaiheessa kurssia kokonaan.

Tässä tapahtui taas sama "ankea laakso" -ilmiö, mistä kirjoitin aikanaan Peruskoulupesulassa: jotkut asiat eivät vain toimi, jos ne tehdään puoliteholla. Yksilöllisen oppimisen metodi vaikuttaisi kokemukseni mukaan olevan tällainen: ainakaan minulle se ei toiminut "tipoittain" annosteltuna.

Ohjattu vai vapaa eteneminen?

Mielenkiintoista kyllä yhden jakson aikaisessa kokeilussa mielestäni ryhmä 3 sai eniten irti yksilöllisestä menetelmästä. Heillä oli vähemmän vapautta, sillä joka tunti käsiteltiin vain yhtä asiaa, mutta he saattoivat perehtyä aiheeseen hyvin eri näkökulmista ja syventyä eri asioihin. Aloitin ryhmän 3 kanssa kirjoittamalla ohjeet taululle, jolloin oppilaat lähtivät heti töihin. Selittämiseen ei kulunut aikaa juuri lainkaan. Jokainen oppilas tiesi koko ajan, mitä piti tehdä. Oppilaat tuntuivat myöskin olevan varsin innostuneita uudesta opiskelutavasta.

Ryhmä 4, joka sai edetä aiheesta toiseen oman kiinnostuksen mukaan, pääsi oikeastaan täysillä mukaan menetelmän iloihin vasta loppukurssista. Aluksi moni oli hieman hämmentynyt. Muutaman ensimmäisen tunnin aikana sain selittää menetelmää uudelleen ja uudelleen. Huomasin joidenkin tekevän ensimmäisen tehtäväsarjan ja lopettavan sitten, sillä he eivät olleet tottuneet ajatukseen, että he voisivat siirtyä toiseen aiheeseen saman tunnin aikana.

Oppilaat kuitenkin pääsivät menetelmään mukaan ja loppukurssista minulle tuli jopa hieman tarpeeton olo: viimeisillä tunneilla kiertelin vain luokassa mutta kukaan ei edes tuntunut tarvitsevan apuani. Oppilaat todella pääsivät opiskelun makuun! Pidin tätä hienona tuloksena - mutta sitten jakso loppuikin.

Kumpi menetelmä oli siis parempi: aiheiden ohjaus vai vapaa eteneminen? Toisaalta ryhmä 4 tuntui saavan lopuksi todella paljon irti opiskelustaan, mutta aluksi eteneminen oli nihkeämpää. Ryhmä 3 taas opiskeli täysillä alusta lähtien.

Sanoisinkin, että mikäli yksilöllistä menetelmää pääsee käyttämään vain lyhyen aikaa (minun tapauksessani vain yhden jakson ajan), kallistuisin tämän kokemuksen perusteella suosittelemaan ryhmä 3:n versiota: tunnin aihe annetaan ohjatusti, mutta oppilaat voivat perehtyä aiheeseen omassa tahdissaan tunnin aikana. Jos menetelmän käyttöön on pitempi aika (kuten koko vuosi), suosittelen ehdottomasti täyttä versiota.

Kehittämiskohteita

Vaikka tämä kokeilu olikin ehdottomasti menestys, en voi sanoa kaiken sujuneen aivan täydellisesti. Ennen kaikkea ongelmana oli se, että oppilaat tekivät todellakin töitä yksilöllisesti, ts. yksin. Muutama oppilas teki hommia parityönä, mutta suurin osa naputteli konettaan hiljaisuuden vallitessa.

Tämä ei ollut ihan toivottu lopputulos. Yritin koko ajan ohjata oppilaita tekemään hommia yhdessä. Välillä he lyhyen aikaa sitten tekivätkin yhteistyötä, mutta palasivat pian takaisin kirjoittamaan itsekseen.

Minulle jäi siis useita kehittämiskohteita:

  • Miten saada toiminnallisuutta tehtäviin? Nykyisellään ysien ohjeet keskittyvät kirjallisiin tehtäviin, mutta haluaisin saada oppilaat myös liikkumaan tunnin aikana. Seuraavaksi olisi tarkoitus saada lisättyä erilaisia toiminnallisia tehtäviä mukaan.
  • Miten saada ryhmätyötä yksilötyön sijaan? Yksilöllinen eteneminen vaikeuttaa ryhmätöitä, sillä oppilaat saattavat olla tutkimassa aivan eri aiheita. Ehkä ensi kerralla kuitenkin lisään muutaman tehtävän, jotka on PAKKO tehdä ryhmässä, jotta oppilaat pääsevät ryhmätyöskentelyn vauhtiin.
  • Pitäisikö tehdä oppimisvideoita? Käänteinen opetus vaikuttaa aika lupaavalta lisältä yksilöllisen oppimisen menetelmään. Olenkin harkinnut, että ensi vuonna laittaisin kymppiluokkalaiset tekemään videoita eri opon aiheista, joita ysit voisivat sitten katsoa ja mahdollisesti parannella.
  • Miten saada kaikki oppilaat mukaan? Vaikka yllä hehkutankin yksilöllisesti etenevien ysien opiskeluintoa, oli ryhmässä 4 yksi oppilas, joka ei missään vaiheessa innostunut koko jutusta: hän lähinnä käytti koneita somessa hengaamiseen ja Youtube-videoiden katseluun. Toki toisesta näkökulmasta se, että VAIN yksi oppilas sluibasi tunnilla, on valtava menestys: ehkä ei pitäisi valittaa sitä, että tulos oli vain "mahtava" eikä "täydellinen"? Mutta tästä huolimatta etsin edelleen keinoja, joilla kaikki oppilaat saisi sitoutettua tuntiin ja opiskeluun.

Tämän perusteella eteenpäin! Excelsior!