19. syyskuuta 2015

Abien yksilöllistä opoa

Kokeilin tämän blogin innoittamana silloisessa työpaikassani Pyhäjoen lukiossa viime lukuvuonna abien kanssa yksilöllistä opoa. Pyhäjoen lukio on yrittäjyyspainotteinen eikä perinteinen opettajajohtoinen malli istu erityisen hyvin lukion toimintatapoihin. Olimme ryhmän kanssa opiskelleet opoa jokaisena vuotena perinteisestä poikkeavalla tavalla ja esim. toisella vuosikurssilla opon tuntien sijaan kokoonnuimme pienryhmissä. Tähän yhdistimme myös aineksia flippaamisesta.


Toisen vuosikurssin pakollisen opon yhteydessä olimme sopineet, mitä painotamme kakkosella ja mitä abivuoden opossa. Tämän perusteella tein opiskelijoille paketin, jonka mukaan opoa suoritettiin. Paketin tekemisessä hyödynsin sumeilematta tätä blogia ja suurin työ oli siis tehty ennen kurssia. Kurssin osion puolivälissä ennen joulua opiskelijat tekivät väliarvioinnin, joka oli tarkoitettu myös minulle selvittämään missä mennään. Väliarvioiden perusteella mm. katsoimme yhdessä kurssin lopuksi korkeakoulujen hakua. Lopussa oli lisäksi tarkoitus käydä palautekeskusteluita. Oppilaitoksessa on käytössä Gafe -tunnukset, joten tekninen toteutus oli tämän kautta.


Kuulostaa kohtuullisen yksinkertaiselta ja pitäisi onnistua abien kanssa. Ja pääsääntöisesti näin olikin. Vielä enemmän olisi pitänyt painottaa sitä, että ei ole tarkoitus vastata kysymyksiin vaan kirjoittaa oppimispäiväkirjaa. Lisäksi olisin voinut korostaa vielä enemmän myös sitä, että pakko ei ole kirjoittaa vaan oppimispäiväkirjan voi tehdä vaikka lyhyillä videonpätkillä. Osa opiskelijoista hyödynsi pienissä porukoissa lukujärjestykseen merkityt opon tunnit työskentelyyn ja näiden opiskelijoiden kanssa kävimme tällöin myös enemmän ja vähemmän aiheeseen liittyviä keskusteluita.


Suurin osa oli kuitenkin oivaltanut kurssin tarkoituksen ja sain luettavaksi ilahduttavan tiiviitä ja nasevia oppimispäiväkirjoja. Ja töitä oli tehty myös porukassa. Väliarvioinnin perusteella suurin osa oli tyytyväisiä työtapaan ja koki, että itse tekemällä omaksuu paremmin. Toki joukossa oli opiskelijoita, jotka kokivat tämän tavan työlääksi ja olisivat halunneet mieluiten opettajajohtoista opetusta. Ihan ymmärrettävää, kun opo oli kolmannen vuosikurssin viimeisessä jaksossa.


Yllättävistä koeaikatauluista johtuen kurssin loppupalautekeskustelut jäivät erittäin niukoiksi eikä lukulomalta opiskelijoiden tavoittaminen ollut järjestelmällistä. Ja luonnollisesti palautetta antoivat opiskelijat, jotka olivat työtapaan pääsääntöisesti tyytyväisiä. Eli tähän minun olisi pitänyt varata aikaa varmuuden vuoksi jo aiemmin.

Tekninen toteutus Google Classroomin kautta toimi hyvin ja helposti. Ehkäpä jopa liiankin helposti, koska kaikki opiskelijat tekivät perinteisen oppimispäiväkirjan. Tehtävien jakaminen ja palauttaminen on Classroomin kautta helppoa. Myös opettajan on todella kätevä seurata palautuksia tätä kautta.

Kokemus oli minulle opona kaikesta huolimatta erittäin kannustava. Töitä tämä teetti ennen kurssiosiota huomattavasti enemmän kuin joku perinteisempi työtapa, mutta varsinaiset tunnit jäi aikaa käydä keskusteluja niiden opiskelijoiden kanssa, jotka olivat koululla tekemässä töitä. Kurssiosion lopuksi ja osittain myös kurssin aikana luin oppimispäiväkirjoja ja annoin niistä palautetta sekä ohjasin työskentelyä tarvittaessa oppimispäiväkirjamaiseen suuntaan. Kurssin ajankohdasta johtuen en ole oikein varma, tuliko palautteet hyötykäyttöön. Tällä työtavalla kurssiosio olisi voinut hyvinkin olla jo heti syksyllä koulun alettua.

27. elokuuta 2015

Seiskojen yksilöllinen opo

Olen tämän syksyn hoitovapaalla. Minulla on sijainen, joka pitää seiskojen opotunnit, mutta jolla ei ole pahemmin opokokemusta. Ehdotin, että tekisin seiskoille yksilöllisen etenemisen suunnitelman, ja sijaiseni suostui oikopäätä.

Koulussamme käytetään kaksoistunteja ja viisijaksojärjestelmää, joten seiskoille tulee opoa vain yksi kaksoistunti yhden jakson aikana. Kaksoistunteja tulee noin seitsemän.

Suunnitelma nojaa ns. hybridimalliin: Kaksoistunnin ensimmäinen puolisko on perinteistä opettajajohtoista opetusta, toisella tunnilla oppilaat etenevät yksilöllisesti. Ajattelin tämän olevan kaikkein helpoin tapa sijaiselleni.

En ole varma, kuinka paljon meillä on tietokoneita tänä vuonna käytössä, joten varmuuden vuoksi suunnitelma on ns. karvalakkimallia, eli se ei vaadi lainkaan tietokoneita käyttöön.

Karvalakkimalli

Kaikki seiskat saavat tulostetun etenemistaulukon. Tämä on jokaiselle henkilökohtainen. Kaikki perustehtävät pitää tehdä, mutta järjestys on vapaa. Syventäviä tehtäviä voi tehdä ajan ja kiinnostuksen mukaan.

Ohjeet yksilölliseen etenemiseen on monistenippuina. Näitä oppilaat eivät saa omaksi, vaan ne ovat luokassa käytettävissä. Siksi niitä täytyy monistaa vain pari tusinaa.
Käytän kirjana Opastinta, koska se on paras kirja. Valintaan ja mielipiteeseeni vaikuttaa ehkä jonkin verran myös se, että olen itse Opastimen toinen kirjoittaja. Joka tapauksessa ohjeet nojaavat vahvasti Opastimen käyttöön: ohjeissa neuvotaan jatkuvasti oppilasta tekemään tehtävä x sivulta y. Ilman Opastinta näistä ohjeista ei siis ole juurikaan iloa.

Jokaisella oppilaalla ei tarvitse olla omaa kirjaa: meillekin on budjettisyistä tilattu vain kaksi tusinaa kirjaa, joita käytetään luokassa käsikirjoina. Oppilaat vastaavat tehtäviin vihkoonsa. 90-luvun laman aikana koulunsa käyneille tämä tuntuu suorastaan nostalgiselta.

Tuntien aiheet




Olen noudattanut suunnilleen seuraavaa etenemistahtia:
1. Seiskaluokan alussa
2. Tunteet ja toisten kanssa toimiminen
3. Kiusaaminen
4. Motivaatio ja asenne oppiaineisiin
5. Muisti
6. Opiskelutekniikat
7. Itsetuntemus.

Kiusaamisaiheeseen kuluu koko kaksoistunti opettajavetoisesti. Siinä voi soveltaa KiVa Koulun materiaaleja erittäin hyvin.

Jollekin tunnille voi sopia myös vierailijan.
  • Tukioppilaat voivat kertoa, miten koulussa käyttäydytään. 
  • Oppilaskunnan hallituksen jäsen voi kertoa hallituksen toiminnasta, opiskelusta ja yleistä koulunkäynnistä. 
  • Kuraattori, psykologi tai terkkari voivat kertoa oppilashuollosta. 
Jos sovit vierailijan, pyydä oppilaita miettimään edellisellä tunnilla kysymyksiä vierailijalle.

Etenemistaulukot ja ohjeet

Etenemistaulukko PDF-muodossa.

Etenemistaulukko DOCX-muodossa.

Ohjeet PDF-muodossa.

Ohjeet DOCX-muodossa.

12. kesäkuuta 2015

Flippaa sieltä, missä aita on matalin

(Esitykseni #YOOJOO-kesäpäivillä Otavan Opistolla 9.6.2015)

Käänteinen oppiminen, flippaamisen tai yksilöllisen oppimisen menetelmä: millä tahansa nimellä kutsummekaan sitä, niin uusi järjestelmä voi aluksi vaikuttaa pelottavalta. Kun itse tutustuin menetelmään, törmäsin useisiin innostuneisiin blogikirjoituksiin, mutta monen viesti tuntui olevan:
"Yksilöllisen oppimisen menetelmä on niin hyvä! Siihen tarvitsee vain jokaisesta aiheesta tehdyn oppimisvideon, Google Classroomin ja GAFEn, chromebookit joka oppilaalle ja neljä erikokoista luokkatilaa, joissa kaikissa seisomapöydät."

Tämä ennemminkin ahdisti kuin innosti. Koko homma vaikutti aivan liian suurelta työltä.

Onneksi törmäsin myös Eenariina Hämäläisen ja Nina Rantapuun kirjoituksiin, joissa he kuvasivat lyhyitä, muutamien viikkojen kokoisia yksilöllistämiskokeilujaan. Tällainen kokeilu kuulosti minun korviini toteuttamiskelpoiselta.

Puhumme yksilöllisessä oppimisessa siitä, kuinka eri oppilaiden pitää saada edetä omalla tahdillaan. Sama toimii myös metatasolla: eri opettajien pitää voida ottaa menetelmä käyttöön eri tahdilla. Toiset tarvitsevat enemmän tukea ja yksinkertaisemman aloituksen kuin toiset.

Tämä on tärkeää, sillä monet meistä haluavat innostaa muitakin opettajia ottamaan YOM:n käyttöön. Monet mielellään suunnittelisivat kokonaisuuksia kollegoiden kanssa, mutta ensin kollegat pitäisi saada innostumaan aiheesta. Mutta innostus ei leviä, jos homma vaikuttaa liian työläältä. Menetelmän pitää vaikuttaa tuskattomalta, jotta kollegat ovat valmiit kokeilemaan sitä.

Minulla on kolme neuvoa yksilöllistämisen tekemiseen tuskattomaksi.

1) Pienet askeleet

Ensimmäinen yksilöllistämiskokeiluni oli todella hätäinen. Se oli kaikessa surkeudessaan vain yksi vaivainen etenemisohje:

Tämä on todella kräppiä, mutta se oli helppo tehdä. Se oli myös hyvin selvästi rajattu lyhyeen aikaan: meillä oli vain muutama viikko opetusta jäljellä. Vaikka ensimmäinen kokeiluni ei ollutkaan mikään onnistuminen, niin opin siitä paljon. Pystyin korjaamaan virheeni myöhemmissä kokeiluissa. Mutta jos ensimmäinen yritys olisi ollut todella työläs ja silti mennyt pieleen, olisin varmaan turhautuneena hylännyt koko menetelmän.

Minä puhun yksilöllisen oppimisen metodista aika paljon, ja kun olin tarpeeksi kauan hehkuttanut menetelmää, päätti puolisonikin kokeilla sitä. Hän tarttui Janne Saarisen kirjallisuushistoria-kokonaisuuteen. Siinä oli taas nämä samat hyvät puolet: se oli helppo ottaa käyttöön ja se kesti vain rajallinen ajan. Kirjallisuushistorian yksilöllistäminen oli pieni työ, mutta se oli niin suuri menestys, että nyt muutkin opettajat koulussa ovat siirtymässä yksilöllisen menetelmän suuntaan. Pienet askeleet.

2) Porrasmalli

Yksilöllistämisen voi tehdä monella tavalla. Jos aloittaa nollasta, on porrasmalli helppo selittää. Porrasmallilla tarkoitan menetelmää, jossa asiat on jaettu tasoihin:

  • Kaksiportaisessa mallissa on pakollisia tehtäviä ja lisätehtäviä. Jokainen tekee pakolliset tehtävät, lisätehtäviä voi tehdä niin paljon kuin kiinnostaa. Kaksiportainen malli on monilla opettajilla käytössä jo nyt, joten sen selittäminen on HYVIN helppoa.
  • Kolmiportaisessa mallissa on pakolliset, syventävät ja edistyneet tehtävät. Käytän tätä mallia itse ysien opotunneilla. Tämäkin malli on helppo selittää: se eriyttää sekä ylös- että alaspäin, sillä pakolliset tehtävät voi tehdä aika yksinkertaisiksi.

3) Hybridimalli

YOM:n kanssa ei ole pakko hypätä suoraan pää edellä altaan syvään päähän. Perinteista opetusta ja yksilöllistämistä voi yhdistää eri tavoilla. Opettajalle voi olla stressaavaa luopua heti kaikesta "opettamisesta", jolloin hybridimalli voi vähentää paineita. Olen itse käyttänyt kahdenlaisia hybrideitä:

  • Joka toinen tunti perinteistä opetusta, joka toinen tunti yksilöllistä opiskelua. Koska meidän koulussamme on käytössä kaksoistunnit, oli varsin luontevaa aloittaa ensimmäinen tunti kaikille yhteisellä osiolla ja siirtyä toisella tunnilla yksilölliseen opiskeluun.
  • Joka tunnilla on tietty aihe, jota opiskellaan, mutta yksilölliseen tahtiin. Oppilaat eivät siis etene aiheesta toiseen oman kiinnostuksen mukaan, vaan he syventyvät aiheeseen enemmän tai vähemmän. Tämä toimii silloin, jos aiheet voi pitää tarpeeksi monipuolisina: esimerkiksi "korkea-asteen opiskelu" on hyvä aihe kaksoistunnille. Osa oppilaista voi tutustua yliopistoon, toiset ammattikorkeakouluihin, jotkut molempiin. Opettajan ei tarvitse kuitenkaan pitää kirjaa siitä, onko kaikki aiheet varmasti käyty läpi, sillä joka tunnilla (tai viikolla) on vain yksi aihe.

Näillä kolmelle menetelmällä yksilöllisen oppimisen ensimmäiset kokeilut ovat tuskattomia. Ja ensimmäisten kokeilujen onnistuessa haluaa kokeilla enemmänkin.

Yksilöllisen oppimisen menetelmä on monipuolinen, ja sitä voi syventää jatkuvasti pidemmälle. Ja kun on löytänyt tämän portin Ihmemaahan tai Narniaan, haluaa luonnollisesti koko ajan mennä pidemmälle tutkimaan, mitä kaikkea uutta ja hienoa pidemmältä voisi löytyä. Mutta aina välillä pitää myös palata taaksepäin, jos haluaa opastaa muitakin perille. Ensin täytyy opastaa uudet tulokkaat astumaan vaatekaapin läpi, ennen kuin heille voi esitellä muita ihanuuksia.

5. helmikuuta 2015

No nyt homma sujui! Kokemuksia ysien tunneista.

Edellisessä kirjoituksessani kerroin epäonnistumiskokemuksistani yksilöllisen oppimisen menetelmän soveltamisessa, mutta lopetin tekstin myös optimistiseen lauseeseen:
Varovaisesti uskallan tässä vaiheessa jo ajatella, että kolmas kerta ilmeisesti toden sanoo: yksilöllisen opetuksen ysien tunnit ovat sujuneet mainiosti.

Ysien kurssit ovat ohi, joten on aika kertoa, miten hommat menivät.

Jokainen tutkimus vaatii verrokkiryhmän

Minulla oli syksyllä neljä ysiluokkalaisten ryhmää. Kokeilin niille erilaista opetusta, saadakseni tunteen yksilöllisen oppimisen menetelmän erosta tavalliseen opetukseen reaaliaikaisesti.

  1. Yksi ryhmistä sai ns. perinteistä opetusta.
  2. Toista ryhmää opetin lähes koko ajan perinteisesti, mutta otimme myös muutaman tunnin, jolloin he saivat opiskella yksilöllisesti.
  3. Kolmannelle ryhmälle noudatin melko pitkälle ysien yksilöllisen opon suunnitelmaa, mutta vain yksi aihe kerrallaan tuntia kohti: meillä oli siis tunti, jolloin oppilaat perehtyivät lukioon, toisella tunnilla ammattikouluun jne. He saivat suorittaa aihealueen tehtävät omaan tahtiinsa, mutta aiheen valitsin minä.
  4. Neljäs ryhmä opiskeli puhtaasti yksilöllisen mallin mukaan: oppilaat saivat valita haluamansa aiheen joka tunti ja edetä täysin omaan tahtiinsa.

Valitettavasti ryhmien vertaaminen ei ole aivan yksiselitteistä, sillä ryhmät vaihtelivat kooltaan aika paljon: ryhmässä 2 oli yli 20 oppilasta, kun taas ryhmässä 4 oli alle 10 oppilasta! Tästä huolimatta sain ainakin itse tunteen siitä, millainen homma toimii parhaiten.

Puolittainen ratkaisu oli huonoin

Havaitsin aika pian, että ryhmän 2 tapauksessa yksilöllinen opiskelu ei antanut oikein mitään lisäarvoa. Oppilailla ei ollut aikaa tottua uuteen menetelmään, joten jokaisesta YOM-tunnista suuri osa meni systeemin selittämiseen.

Jälkikäteen arvioituna ja muihin ryhmiin verrattuna olisi ollut parempi jättää yksilöllinen opiskelu ryhmältä 2 kokonaan pois tai sitten siirtyä siihen jossain vaiheessa kurssia kokonaan.

Tässä tapahtui taas sama "ankea laakso" -ilmiö, mistä kirjoitin aikanaan Peruskoulupesulassa: jotkut asiat eivät vain toimi, jos ne tehdään puoliteholla. Yksilöllisen oppimisen metodi vaikuttaisi kokemukseni mukaan olevan tällainen: ainakaan minulle se ei toiminut "tipoittain" annosteltuna.

Ohjattu vai vapaa eteneminen?

Mielenkiintoista kyllä yhden jakson aikaisessa kokeilussa mielestäni ryhmä 3 sai eniten irti yksilöllisestä menetelmästä. Heillä oli vähemmän vapautta, sillä joka tunti käsiteltiin vain yhtä asiaa, mutta he saattoivat perehtyä aiheeseen hyvin eri näkökulmista ja syventyä eri asioihin. Aloitin ryhmän 3 kanssa kirjoittamalla ohjeet taululle, jolloin oppilaat lähtivät heti töihin. Selittämiseen ei kulunut aikaa juuri lainkaan. Jokainen oppilas tiesi koko ajan, mitä piti tehdä. Oppilaat tuntuivat myöskin olevan varsin innostuneita uudesta opiskelutavasta.

Ryhmä 4, joka sai edetä aiheesta toiseen oman kiinnostuksen mukaan, pääsi oikeastaan täysillä mukaan menetelmän iloihin vasta loppukurssista. Aluksi moni oli hieman hämmentynyt. Muutaman ensimmäisen tunnin aikana sain selittää menetelmää uudelleen ja uudelleen. Huomasin joidenkin tekevän ensimmäisen tehtäväsarjan ja lopettavan sitten, sillä he eivät olleet tottuneet ajatukseen, että he voisivat siirtyä toiseen aiheeseen saman tunnin aikana.

Oppilaat kuitenkin pääsivät menetelmään mukaan ja loppukurssista minulle tuli jopa hieman tarpeeton olo: viimeisillä tunneilla kiertelin vain luokassa mutta kukaan ei edes tuntunut tarvitsevan apuani. Oppilaat todella pääsivät opiskelun makuun! Pidin tätä hienona tuloksena - mutta sitten jakso loppuikin.

Kumpi menetelmä oli siis parempi: aiheiden ohjaus vai vapaa eteneminen? Toisaalta ryhmä 4 tuntui saavan lopuksi todella paljon irti opiskelustaan, mutta aluksi eteneminen oli nihkeämpää. Ryhmä 3 taas opiskeli täysillä alusta lähtien.

Sanoisinkin, että mikäli yksilöllistä menetelmää pääsee käyttämään vain lyhyen aikaa (minun tapauksessani vain yhden jakson ajan), kallistuisin tämän kokemuksen perusteella suosittelemaan ryhmä 3:n versiota: tunnin aihe annetaan ohjatusti, mutta oppilaat voivat perehtyä aiheeseen omassa tahdissaan tunnin aikana. Jos menetelmän käyttöön on pitempi aika (kuten koko vuosi), suosittelen ehdottomasti täyttä versiota.

Kehittämiskohteita

Vaikka tämä kokeilu olikin ehdottomasti menestys, en voi sanoa kaiken sujuneen aivan täydellisesti. Ennen kaikkea ongelmana oli se, että oppilaat tekivät todellakin töitä yksilöllisesti, ts. yksin. Muutama oppilas teki hommia parityönä, mutta suurin osa naputteli konettaan hiljaisuuden vallitessa.

Tämä ei ollut ihan toivottu lopputulos. Yritin koko ajan ohjata oppilaita tekemään hommia yhdessä. Välillä he lyhyen aikaa sitten tekivätkin yhteistyötä, mutta palasivat pian takaisin kirjoittamaan itsekseen.

Minulle jäi siis useita kehittämiskohteita:

  • Miten saada toiminnallisuutta tehtäviin? Nykyisellään ysien ohjeet keskittyvät kirjallisiin tehtäviin, mutta haluaisin saada oppilaat myös liikkumaan tunnin aikana. Seuraavaksi olisi tarkoitus saada lisättyä erilaisia toiminnallisia tehtäviä mukaan.
  • Miten saada ryhmätyötä yksilötyön sijaan? Yksilöllinen eteneminen vaikeuttaa ryhmätöitä, sillä oppilaat saattavat olla tutkimassa aivan eri aiheita. Ehkä ensi kerralla kuitenkin lisään muutaman tehtävän, jotka on PAKKO tehdä ryhmässä, jotta oppilaat pääsevät ryhmätyöskentelyn vauhtiin.
  • Pitäisikö tehdä oppimisvideoita? Käänteinen opetus vaikuttaa aika lupaavalta lisältä yksilöllisen oppimisen menetelmään. Olenkin harkinnut, että ensi vuonna laittaisin kymppiluokkalaiset tekemään videoita eri opon aiheista, joita ysit voisivat sitten katsoa ja mahdollisesti parannella.
  • Miten saada kaikki oppilaat mukaan? Vaikka yllä hehkutankin yksilöllisesti etenevien ysien opiskeluintoa, oli ryhmässä 4 yksi oppilas, joka ei missään vaiheessa innostunut koko jutusta: hän lähinnä käytti koneita somessa hengaamiseen ja Youtube-videoiden katseluun. Toki toisesta näkökulmasta se, että VAIN yksi oppilas sluibasi tunnilla, on valtava menestys: ehkä ei pitäisi valittaa sitä, että tulos oli vain "mahtava" eikä "täydellinen"? Mutta tästä huolimatta etsin edelleen keinoja, joilla kaikki oppilaat saisi sitoutettua tuntiin ja opiskeluun.

Tämän perusteella eteenpäin! Excelsior!